Viikko sitten kokoontuivat Kööpenhaminassa EU-maiden valtiovarainministerit paisuttamaan pankkien tukea kansalaisten kustannuksella. Samaan aikaan Brysselissä vaihtoehtoinen huippukokous kokosi vastarintaa sosiaalisten oikeuksien ja demokratian alasajon pysäyttämiseksi.

Euroopan vasemmiston ja Transform!-verkoston järjestämään vaihtoehtoiseen kokoukseen osallistui noin 200 radikaalin vasemmiston, ay-liikkeen, kansalaisliikkeiden ja tutkijayhteisöjen edustajaa 23 EU-maasta. Kaksipäiväisessä kokouksessa ei tyydytty vain analysoimaan kriisiä tai esittelemään omia järjestöjä. Nyt keskusteltiin siitä, mitä voidaan tehdä yhdessä.

Ay-liikkeen politisoituminen

Vaihtoehtoisessa kokouksessa näkyi useiden EU-maiden ammattiliittojen taistelun politisoituminen. Esimerkiksi Saksan IG Metallin edustaja Horst Schmitthenner korosti ay-liikkeen tarvetta ottaa aktiivisesti osaa poliittiseen taisteluun EU:n talouskurisopimuksen hylkäämiseksi. Samasta puhuivat Belgian, Espanjan, Italian, Kreikan ja Ranskan ay-keskusjärjestöjen ja isojen liittojen edustajat.

Yhteisten kamppailujen ohella pohjaa vaihtoehtokokoukselle oli luonut se, että ay- ja kansalaisliikkeitä kokoavat foorumit, kuten eurooppalainen Joint Social Conference ja brittiläinen Coalition of Resistance, olivat kutsuneet Euroopan vasemmiston edustajia tapaamisiinsa. Brysselissä oli myös kansalaisliikkeistä laaja kirjo Maailman sosiaalifoorumin neuvostosta työttömien liikkeeseen, josta oli mukana Satu Kortelainen.

“Demokratian kuolema Euroopassa”

Pääosaan nousivat odotetusti kreikkalaisten puheenvuorot, joissa EU:n politiikka ammuttiin alas tylyjen faktojen sarjatulella. Sanankäänteet heijastelivat tilanteen vakavuutta. – Kreikassa me todistamme demokratian kuolemaa, tiivisti sanoman eräs nuori ay-aktiivi. – Jos annatte tämän tapahtua nyt meille, se tulee varmuudella tapahtumaan myös teidän maassanne.

Yhä syvenevästä kriisistä oli selvästi myös tehty johtopäätöksiä. Maasta riippumatta pidettiin itsestäänselvyytenä, että hajanaisen vasemmiston, eurooppalaisen ay-liikkeen ja kansalaisaktiivien on kyettävä muodostamaan yhteinen taistelurintama nimenomaan EU:n kurjistamispolitiikkaa vastaan, demokratian puolesta.

Siitä nähtiin myös esimerkkejä. Kreikan demaripuolue PASOKista erotetut kansanedustajat liittoutuvat vasemmiston kanssa ja kutsuvat mukaansa kommunisteja. Ranskassa radikaalivasemmisto asettuu yhteisen presidenttiehdokkaansa taakse. Espanja marssii yleislakossa ja Italiassa valmistaudutaan Firenzen foorumiin.

Mitä tekee pohjoismainen ay-liike?

Kaiken tämän keskellä pohjoismaisen vasemmiston ja ay-liikkeen hiljaisuus oli leimallista. Ellei Kriittisen ay-verkoston Sippo Kähmi olisi napannut puheenvuoroa aivan kokouksen loppupuolella, ei kahden päivän aikana olisi kuultu kertaakaan pohjoisesta. Aivan kuin asia ei kuuluisikaan meille.

Ay-johtajien, kansanedustajien ja ex-ministerien joukossa KRAY:n osaksi jäi edustaa ruohonjuuritasoa. Lyhyessä puheessa Kähmi linjasi, että pohjoismaisen ay-liikkeen ja vasemmiston on yksiselitteisesti lopetettava veljeily oikeiston kanssa ja liityttävä taisteluun sen sijaan, että esiinnymme häpeällisesti Euroopan rikkureina. Toisekseen nostettiin torikokousten toimintapäivä 12.5. yhdeksi mahdolliseksi hetkeksi, jolloin laaja yhteinen liike demokratian puolesta Euroopassa voisi mobilisoida rivinsä.

- Me elämme pimeitä aikoja, toverit, päätti puheenvuoronsa nuori kreikkalainen. – Historia tarkkailee meitä. Me emme tiedä mitä huomenna tulee tapahtumaan, mutta me tiedämme tämän: pimein hetki lyö juuri ennen aamunkoittoa.